Sweet Whispers | K-18 | Smut-kokoelma

Nimi: Sweet Whispers
Kirjoittaja: disme

Osat: Useita oneshotteja.

Yleinen ikäraja: K-18
Varoitukset: Tarkoin kuvailtua seksiä, tarkemmat varoitukset tarvittaessa osien yhteydessä.
Tyylilaji: Smut

Tekijänoikeudet: Haaste, jonka mukaan oneshotit ovat kirjoitettu, on alunperin tästä osoitteesta X, mutta olen itse kääntänyt sen. Olen myös ottanut haastelistalta pois kohtia, jotka olen vasta kirjoittanut jossain muussa yhteydessä tai joita en koe pystyväni kirjoittamaan.

Palaute: Palautetta ja mahdollisia toiveita oneshotteihin (ilmoita toiveessa ainakin yksi haasteen kohdista tai vastaavanlainen toive ja paritus) voi laittaa Palautteet-topicciin, johon pääset tästä X. Kirjoittaminen ei vaadi rekisteröitymistä : >


Ablutofilia: Seksiä kylvyssä tai suihkussa.
Agorafilia: Seksiä julkisella paikalla.
Claustrofilia: Seksiä ahtaassa tilassa.
Koprolalia: Hahmot puhuvat toisilleen rivosti.
Endytofhilia: Seksiä vaatteet (osittain) päällä.
Fetisismi: Seksiä, jossa käytetään hyödyksi joitain arkisia esineitä.
Hematolagnia: Jollain tapaa veristä seksiä.
Haptefilia: Hahmo kiihottuu toisen hahmon kosketuksesta.
Masokismi: Hahmo tulee toisen hahmon dominoimaksi/nöyryyttämäksi/satuttamaksi.
Odaxelagnia: Hahmo puree toista hahmoa seksuaalisessa mielessä.
Polyiterofilia: Seksiä, jossa on mukana enemmän kuin kolme hahmoa.
Scatofilia: Hahmot puhuvat toisilleen rivosti puhelimessa.
Somnofilia: Hahmo herättää toisen hahmon seksillä.
Triolismi: Seksiä, jossa on mukana kolme hahmoa.
Vincilagnia: Hahmo sitoo toisen hahmon seksuaalisessa mielessä.
Voyeurismi: Hahmo katsoo, kun toinen hahmo harrastaa seksiä tai masturboi.

Yixing oli aina ollut kiltti ja pidetty persoona, ja ehkäpä juuri siksi hänen ystävänsä isä oli saanut järjestettyä hänelle asuinpaikan erään levytysyhtiön harjoittelijoille tarkoitetusta asunnosta. Siellä asuminen oli todella halpaa, sillä levytysyhtiö omisti rakennuksen ja piti vuokran matalana, jotta jatkuva uusien idoleiden kouluttamisen ketju ei katkeaisi. Iltapäivisin asunto oli myös lähes aina tyhjillään ja Yixing sai rauhassa kerrata luentojensa sisältöjä ja tehdä mahdollisia kotitehtäviään. Kaiken lisäksi asunto sisälsi automaattisesti tiski – ja pyykkikoneet sekä joitain muita elektroniikkoja, kuten kahvinkeittimen, mikroaaltouunin ja television.
Mutta tietysti harjoittelijoiden kanssa asumisessa oli huonotkin puolensa. Iltaisin ja alkuyöstä, varsinkin viikonloppuisin, asumuksessa oli erittäin levotonta, kun harjoittelijat pitivät laulu-, tanssi- ja räppäyskilpailuja keskenään, pelasivat pelejä ja mekkaloivat muutenkin. Mukavat edut, kuten juurikin pesukone, muuttui ei niin mukavaksi velvollisuudeksi, kun Yixing sai pian huomata olevansa ainoa, jota kiinnosti pyykkien koneeseen viskaamisen lisäksi myös todella käynnistää laite. Muutaman viikon päästä muutostaan hän oli alkanut epäillä, että hän taisi olla ainoa, joka sen edes osasi tehdä. Kahvinkonekaan ei yllättävästi toiminutkaan ilman suodatinpusseja ja kahvia, joten Yixingin oli ollut pakko alkaa tietoisesti pyrkiä eroon kofeiiniriippuvaisuudestaan.
Vaikka kenen hyvänsä keskivertoperheen jäsenen saattoi olla joskus hankala löytää kenkiään eteisestä kaikkien kumisaappaiden, lenkkareiden ja sandaalien joukosta, se oli vain kalpea varjo siitä kenkävuoresta, joka suhteellisen pieneen eteistilaan oli yritetty saada mahtumaan. Lisäksi Yixing epäili menettäneensä ainakin kuusi paria sukkia sinä aikana, jonka hän oli asunut uudessa kodissaan. Niistä neljät hän oli löytänyt myöhemmin jonkun muun jalasta. Liian kilttinä hän oli päättänyt jättää entiset sukkansa lämmittämään kulloisenkin uuden omistajansa jalkoja ja ostaa tilalle uusia sukkapareja niillä rahoilla, jotka hän säästi asumiskuluissa.

Vaikka Yixing piti ihmisistä ja hänestä oli aina mukava tutustua uusiin ihmisiin – joista jokaiselle hän yritti aina olla ystävällinen ja kohtelias, olivatpa nämä sitten millaisia vain – niiden kahden kuukauden aikana, jotka hän oli asunut harjoittelija-asunnossa, hänestä oli alkanut tuntua, että huonoin puoli koko talossa oli se, että hän joutui jakamaan huoneen yhden harjoittelijoista kanssa. Eikä ihan kenen tahansa teinipojan kanssa. Oh Sehun oli sen vuoden täysi-ikäisiä ja kuulemma yksi ensivuoden puolenvälin paikkeilla debytoivista harjoittelijoista. Nuori oli ilmeisesti kovan tason räppäri, ja vaikka Yixing itse ei paljoa sen tyylisestä musiikista ymmärtänytkään, sen pari kertaa, kun hän oli kuullut nuoremman esittelevän taitojaan, se oli kuulostanut hienolta.
Mikä kuitenkaan ei kuulostanut hienolta, oli puhelimen sointi aamuyöllä kello kahden ja neljän välillä, rankka kiroilu, jota nuorempi harrasti, aina toisinaan hieman koppava sävy tämän äänessä ja typerä tapa kutsua Yixingiä Xingxingiksi – hehän hädin tuskin tunsivat toisensa! Vanhemman pyynnöistä lopettaa huolimatta hieman ärsyttävä lempinimi säilyi. Sehun ei ottanut ohjeita vastaan. Hänen ei kai tavallisesti tarvinnut. Hänhän oli paras – kaikkein komein, pisin, vaalein, nopein ja rytmikkäin räppäämisessä ja täsmällinen kuin erikoisviritetty sekuntikello, mitä tanssimiseen tuli. Tytöt ja naiset rakastivat häntä, kanssa harjoittelivat katsoivat häntä ylöspäin, levytysyhtiön päättäjät näkivät hänessä timantin, jonka ainoat epämuodostumat olivat kiinnihioutuneet 24 karaatin kultahiput, ja pojan vanhemmat olivat varmasti ylpeitä. Yixingille oltiin kerrottu, että hän oli mukava ja kohtelias, ja totta kai kiinalainen oli uskonut. Miksipä ei olisi? Hänellä oli tapana uskoa ihmisistä vähän liikaakin hyvää, joka johti monesti hieman epämiellyttäviin tilanteisiin.

Tilanteisiin, kuten se, jossa hän huomasi eräänä perjantai-iltana olevansa.

Hän oli kuullut huoneeseensa, kuinka harjoittelijat olivat keskenänsä suunnitelleet lähtevänsä Myeongdong-kadulle viettämään iltaa, ja hetkeä myöhemmin poika, jonka nimen hän muisteli olevan Minseok, oli tullut koputtamaan huoneen oveen ja kysymään, haluaisiko hän lähteä mukaan. Yixing, jolla oli pienimuotoinen raportti tehtävänä maanantaiksi, oli sanonut, että hän ei haluaisi häiritä heitä, mutta kun hänelle oltiin monta kertaa kaikkien toimesta vakuutettu, ettei hänestä olisi vaivaa, ja että olisi mukava saada hänet seuraksi, hän oli suostunut – ainakin pariksi tunniksi. Hän ei halunnut olla nuiva, kun toiset kerran tuntuivat haluavan hänet mukaansa, ja kyllä hän ehtisi kirjoittaa raportin hieman myöhemminkin.
Niinpä hän oli nopeasti valikoinut päälleen vaaleanharmaat farkut, valkean topin ja indigonsinisen neuletakin. Hän oli hetken aikaa harkinnut laittavansa jopa piilolinssit, kun oli kerrankin lähdössä ulos muissakin tarkoituksissa, kuin päästäkseen koululleen tai ruokakauppaan, mutta koska niiden hakemisessa kestävä aika olikin alkanut näyttää pidemmältä, kuin hän oli alkuun olettanut, hän oli päättänyt luopua ajatuksesta. Ja niin he olivat lähteneet. Sehunia ei ollut näkynyt koko päivänä, ja joku taisi sanoa hänen lähteneen käymään perheensä luona sinä viikonloppuna.
Joitain tunteja ja tuhlattuja seteleitä myöhemmin kevätilta alkoi viilentyä hieman turhan epämukaviin celsiusasteisiin, ja Yixing oli ilmoittanut lähtevänsä takaisin asunnolle, sillä hänellä ei ollut kuin ohut neuletakkinsa mukanaan. Minseok oli tarjoutunut lainaamaan hänelle hupputakkiaan, mutta Yixing oli sanonut tämän tarvitsevan sitä itsekin, ja niin he olivat hyvästelleet toisensa ja lähteneet eri suuntiin – harjoittelijat jatkamaan hauskaa iltaansa ja Yixing kohti heidän jaettua asuntoaan.

Niinpä hän oli kävellyt heidän asunnolleen, matkannut hissillä oikeaan kerrokseen ja kaivanut avaimensa esiin avatakseen ulko-oven. Eteiseen astuessaan hän kuuli käytävän päästä ääniä, jotka tarkemmin kuunneltuna tulivat hänen ja Sehunin jakamasta huoneesta. Kulmiaan kurtistaen Yixing sulki oven hiljaa ja mietti, kuka ihme huoneessa saattaisi olla. Eikö Sehun ollutkaan lähtenyt vanhempiensa luo? Ei kai kukaan sentään ollut murtautunut heille? Ei. Äänet eivät olleet sellaisia, joita arvotavaran etsimisestä lähtisi. Ei sillä, että asunnosta mitään arvokasta olisi löytynytkään. Kukaan ei lähtisi ulos ilman kännykkäänsä, eivätkä rikkaat ihmiset tyytyisi niin vaatimattomaan ja meluisaan asuntoon!
Sen sijaan äänet olivat joukko voihkaisuja ja huokauksia. Osa niistä oli varmasti Sehunin päästämiä, mutta toista ääntä Yixing ei tunnistanut. Ääni kuulosti kuitenkin liian matalalta ja poikamaiselta voidakseen kuulua tytölle.
Opiskelija kirosi mielessään uteliaisuuttaan. Hänen olisi pitänyt kävellä vessaan tai jopa ulos asunnosta mutta hän ei millään malttanut. Hänen oli saatava nähdä, tapahtuiko huoneessa tosiaan sitä, mitä hän epäili ja jos kyllä, niin kenen kanssa räppäri oli päätynyt sänkyyn? Jonkun toisen harjoittelijan? Ehkä jopa jonkun, jonka Yixingkin tiesi?
Pakkomielteisen halunsa tietää ajamana hän riisui kenkänsä hiiren hiljaa, kuin olisi itse murtautumassa asuntoon ja hiipi sitten – kuin häntä varten – raolleen jätetyn oven taakse. Hän toivoi sydän kurkussa, ettei kohtaisi kummankaan huoneessa olijoista katsetta heti ensimmäisenä. Onnekseen hän näki vain sängyllään polvillaan seisovan Sehunin selän ja sen iholle varjoina piirtyneet lihakset ja selkänikamat sekä tuon edessä nelinkontin, joskin etunojassa, olevan toisen pojan kullanblondin, sekaisen hiuspehkon ja osan vartalosta. Poika näytti sirolta ja puristi nyrkkeihinsä tyynyliinan kangasta kohdaten jokaisen Sehunin työnnöistä. Sehunilla oli suoralippainen lippalakki peittämässä osan hänen platinanblondeista suortuvistaan ja pari kaulakoruakin hän näytti jättäneen kaulaansa roikkumaan – liekö sitten tositoimiin kiirehtimisen takia vaiko siksi, että aina piti muistaa olla muka niin siisti ja tyylikäs.

Yixing tiesi, että se oli hetki, jolloin hänen olisi pitänyt ottaa pari pehmeää askelta taaksepäin, kääntyä ja kipittää ulos asunnosta ainakin pariksi tunniksi, mutta jokin siinä näyssä, jonka Sehun tarjosi hänelle yhdessä partnerinsa kanssa, lukitsi hänen katseensa. Sirompi blondi otti räppärin sisäänsä tottunein elkein, ja kuva tottumiseen johtaneiden kertojen kerryttämistä taidoista piirtyi, kun poika pakotti Sehunin kaatumaan selälleen sängylle, jotta hän itse olisi voinut ottaa ohjat käsiinsä. Hän otti tukea Sehunin reisistä, ja pidemmän tanssimisesta voimakkaat reisilihakset saivat hänen kätensä toden teolla näyttämään heiveröisiltä.
Kun tuntematon poika laskeutui Sehunin erektiolle ottaen sen syvälle sisäänsä, ääni, jonka Sehun päästi, sai Yixingin lähes voihkaisemaan kaikuna. Ymmärtäessään, että hän oli juuri lähes paljastanut itsensä, hän vei kämmenensä suunsa eteen ja nielaisi jännittyneenä. Hän oli kuullut, että kiinnijäämisen riski paransi aktia ja kiihotti ihmisiä. Kenties sen kaltainen kihelmöinti vatsanpohjalla toimi myös salaa katsoville, joilla oli riski jäädä kiinni touhuistaan, sillä kiinalainen tunsi sykkeensä voimistuman nivusissaan ja kuumottavan tunteen rintakehältään varpaisiin saakka. Tietenkään hän ei voisi koskea itseään siinä. Kuka vain voisi tulla, ja Sehun tai hänen seuralaisensa voisivat kääntää katseensa ja nähdä! Tavallaan oli jännittävää katsoa salaa, mutta samaan aikaan hän ei kuitenkaan halunnut jäädä kiinni.
Sehun näytti huomaavan, kuinka jo jonkin aikaa taidokkaasti lanteitaan liikuttanut poika alkoi väsyä raskaaseen liikesarjaan. Hän veti blondin päälleen, piti hänen pitkät, hoikat jalkansa koukussa käsillään pojan polvitaipeissa ja koukisti omatkin jalkansa saadakseen siten voimaa työntyä viistosti ylöspäin.
Yixing pystyi näkemään, kuinka lihakset harjoittelijan jaloissa ja alakyljillä jännittyivät ja rentoutuivat. Oli selvää, kuinka paljon voimaa niissä oli. Myös käsivarret, jotka pitivät siromman pojan jalkoja poissa tieltä ja kannattelivat siten osittain tämän alavartaloa näyttivät suhteellisen lihaksikkailta ja oli syytä epäillä, että punttisali oli tuttu paikka huoneen nuoremmalle asukkaalle.

”Mä olen tosi lähellä, Luhan”, kyseenomainen poika ynähti, ja työnnöt tosiaan näyttivät kiihtyvän sitä tahtia, ettei laukeaminen olisi kuin hetkien kysymys.
”Mä myös”, Luhaniksi kutsuttu vastasi terävään henkäykseen.
Yixing saattoi nähdä, kuinka nimensä osalta myös kiinalaiselta kuulostavan pojan kädet kulkeutuivat hänen jalkojensa väliin hyväilemään hänen vaaleaa vatsaansa vasten seisovan peniksen vartta. Lähestyvän orgasmin pystyi lukemaan siitä, kuinka hänen kehonsa vavahteli ja hänen äänensä kohosi. Se, kuinka epätoivoisen tarvitsevasti hän yritti tavoittaa huippunsa, sai Yixinginkin antamaan periksi halulleen helpottaa oloaan edes vähän. Hän vei toisen kätensä housujensa etumukselle ja hieroi puoliksi seisovaa elintään kangaskerrosten päältä. Hän nojasi otsaansa ovenkarmiin ja yritti pitää kaiken äänen sisällään.
Kesti vain muutamia sekunteja, ennen kuin Luhan huudahti. Nautinnon ilmaus hajosi hiljaisemmaksi vaikeroinniksi ja Yixing katsoi, kuinka pojan keho kiemurteli orgasmin kourissa. Sehunin suurien käsien pitkät sormet puristivat Luhanin alareisien ihoa selvästi kovempaa. Yixing kuvitteli, miltä se olisi saattanut tuntua. Olisiko se sattunut ja tuntunut epämiellyttävältä? Vai olisiko hän nauttinut nautinnon ja kivun sulautuessa yhteen omaksi tunteekseen?
”Sehun!” Luhan aneli henkeään haukkoen, kun hänen kehonsa alkoi muuttua silmin nähden niin sensitiiviseksi orgasmin jäljiltä, että se teki hänestä kosketusaran.
Sehun käänsi heidät vielä kerran uuteen asentoon siten, että Luhan oli vatsallaan hänen allaan – jo liian väsynyt ollakseen nelinkontin – ja hän oli lähinnä käsiensä varassa.
Oven toisella puolella Yixing tunsi sydämenlyöntinsä selvinä koko vartalossaan, kun hän katsoi nuoremman painavan suudelmia allaan raskaasti hengittävän, kätensä päänsä alle tyynyksi taittaneen vaaleahiuksisen hiestä kosteaa niskaa ja harteita. Oli helppo nähdä, milloin Sehun tuli. Pojan suu raottui, silmät sulkeutuivat ja suhteellisen äänekäs huokaus karkasi hänen huuliltaan.
Hetken opiskelija katsoi kaksikon hengityksen tasausta ja yritti saada jalkansa liikkeelle lähteäkseen nopeasti, ennen kuin hänet huomattaisiin.
”Päästä”, Luhan yhtäkkiä sanoi Sehunille työntäen pidemmän sivuun. ”Mä menen polttamaan tupakan.”
Yixing säikähti ja ymmärsi, että nyt olisi viimeinen hetki paeta, ja saattaisi silti käydä siten, että sängystä lähtöä tekevä poika näkisi hänet. Hän katsoi hädissään ympärilleen. Minne hän syöksyisi? Kiihottuneisuus sumensi hänen ajatuksensa.
”Älä mene vielä. Jää mun viereeni”, Sehun pyysi päästämättä seuraansa minnekään. ”Polta vai tässä.”
Myöntävä vastaus oli Yixingin pelastus ja hän ehti hiipiä Minseokin ja hänen huonetovereidensa huoneeseen. Joskin hän inhosi ajatusta siitä, että joku polttaisi huoneessa, jossa hänen pitäisi nukkua. Tupakansavun haju aiheutti hänelle päänsärkyä ja huonovointisuutta.

Kuunnellessaan Luhanin eläväistä naurua viereisestä huoneesta muutamien minuuttien kuluttua, todellisuus alkoi vihdoin piirtyä Yixingille. Hän oli tiennyt jo vuosia olevansa bi-seksuaali, mutta mitä hän ei ollut tiennyt oli se, että hän todella julkeaisi seisoa katsomassa salaa, kun kaksi muuta ihmistä harrasti seksiä. Se oli törkeää! Hänen olisi pitänyt kunnioittaa huonetoverinsa yksityisyyttä. Toisaalta hän halusi myös muistaa, että ovi oli ollut raollaan, huone oli myös hänen ja Sehunin ei ollut pitänyt olla edes kotona.
”Soita mulle”, Luhanin ääni kuului – oli luultavasti lähdössä – ja Sehun kuului mumisevan vastaukseksi. ”Ei kun oikeasti. Soita. Muuten mä tulen tänne ja... ja soitan ovikelloa niin kauan, että sä saat migreenin.”
Luhan nauroi taas. Miten poika olikin niin herttainen. Yixing ei ollut nähnyt hänen kasvojaan, mutta tuskin blondi kovin ruma oli, kun Sehunillekin kelpasi. Räppärillä tuskin oli puutetta tarjonnasta.
”Okei, okei – mä soitan”, harjoittelija vastasi huvittuneena vieraansa uhkauksista. Oli hetki hiljaista. Kaksikko kenties suuteli. Yixing pystyi kuvittelemaan tilanteen. Sehun kenties pitäisi käsiään Luhanin lanteilla samalla, kun lyhyempi seisoisi varpaillaan yltääkseen hänen huuliinsa.
”Ei, nyt mä ihan oikeasti lähden tai mä en pääse täältä ikinä”, kuului vielä viimeinen nauru, ennen kuin ovi kävi. Pian kuului toinen, hiljaisempi oven avaus ja kiinni kopsahdus. Sehun oli varmaan siirtynyt kylpyhuoneeseen suihkuun. Se tarjosi Yixingille hyvin aikaa esittää tulleensa vasta hieman myöhemmin sisään. Hän istui sohvalle ja käynnisti television, kuin olisi pystynyt katsomaan sitä. Hän vakuutteli itselleen, että hänen seisokkinsa ehtisi kadota, ennen kuin nuorempi tulisi suihkusta.

Valitettavasti kului vain harva minuutti, ennen kuin kylpyhuoneen ovi aukeni ja Sehun astui käytävään pyyhe lanteillaan, hiukset märkinä ja vesipisarat vaaleaa ihoa pitkin valuen. Yixing tunsi edelleen olevansa hieman kovana, eikä uusi annos nuoremman komeutta auttanut.
”Eikö sun pitänyt olla kaupungilla?” poika kysyi kohauttaen kulmaansa.
”Piti, mutta siellä alkoi tulla kylmä”, Yixing perusteli aikaisen paluunsa pystymättä kohtaamaan huonetoverinsa katsetta. ”Eikö sun pitänyt lähteä käymään vanhemmillasi?”
Sivusilmällään hän näki, kuinka Sehun kohautti olkiaan ja lähti kävelemään häntä kohden. Jokaisella askeleella, jonka toinen otti, hänen sydämensä tuntui lyövän vain kovempaa ja kovempaa. Mitä Sehun aikoi? Yleensä poika ei juurikaan tuhlannut aikaansa häneen. Mutta nyt – nyt hän käveli Yixingin selän taakse ja nojasi käsillään sohvan selkänojaan aivan hänen lähellään. Niin lähellä, että Yixing tunsi vesipisaroiden kastelevan vasenta olkapäätään niiden tippuessa toisen platinanblondeista hiuksista.
”Ehkä”, poika vastasi hänelle vihdoin verbaalisestikin. ”Mutta enpäs lähtenytkään.”
Yixingiä ahdisti, koska hän tunsi jännitteen ilmassa. Toisaalta, hän saattoi kyllä kuvitellakin sen – olihan hän sentään juuri hetki sitten nähnyt toisen panemassa jotakuta. Kiinalaisen kasvoja kuumotti, eikä asiaa helpottanut se, että hän tunsi Sehunin hengityksen korvallaan ja poskellaan. Sen hän olisi voinut vielä kestää, mutta kun toisen käsi laskeutui hänen olkapäälleen, hän säpsähti ja hypähti pystyyn sohvalta.
”Mu-mun pitääkin käydä vielä kaupassa. Mä unohdin... jotain. Tai siis... omenoita! Ei, ei omenoita vaan... eväät! Huomisen eväät opistolle! Niin!” hän häsläsi, ennen kuin jo harppoi kohti eteistä päästäkseen pois erittäin painostavasta tilanteesta.

Kun hän veti tennareitaan jalkoihinsa, hän näki, kuinka Sehun käveli eteiseen ja nojasi kaapistoon katsoen häntä arvioivasti.
”Aiotko sä oikeasti lähteä kauppaan, kun sulla seisoo?” kuului yhtäkkiä vatupassin avulla piirrettyä viivaakin suorempi kysymys, joka sai Yixingin vihdoin pysähtymään. Miksi räppärin oli pitänyt huomata? Hän jäi nojaamaan selkäänsä ulko-oveen, vaikka laskikin jalkansa takaisin eteisen matolle nyt, kun siinä oli kenkäkin. Katseensa hän piti visusti tennareidensa valkealla kumilla vahvistetuissa kärjissä. Silti hän onnistui näkemään näkökenttänsä yläreunamilta, kuinka Sehun käveli hänen eteensä ja laski vihdoin kätensä rintakehältään, jossa ne olivat olleet kuin suojamuuri, joka oli estänyt Yixingiä sanomasta mitään.
”Susta ei saa tällaista kuvaa, kun sä vain opiskelet joka päivä”, nuorempi huomautti ja vei kätensä Yixingin lanteille. Ele sai kuuman kuohahduksen Yixingin sisälle. Hän kohotti katseensa, katsoi Sehunin kasvoja ja yritti nähdä hänen ilmeestään, pilailtiinko hänen kustannuksellaan, vai voisiko olla mahdollista, että käytöksen takana olisi jotain muutakin. Hänen pettymyksekseen blondi oli ilmeetön kuten aina. Sormet juoksivat hänen mustalla, leveällä vyöllään ja pysähtyivät hetken kuluttua sen metallisena hohtavalle soljelle. Sehun ei selvästi aikonut kysyä. Hän katsoi Yixingiä suoraan silmiin, kun pujotti vyön pään ensin farkkujen vyönyörien ja sitten vyön soljen läpi. Näppärät sormet pujottivat soljen kärjen ulos reiästä ja lopulta vetivät vyön pään kokonaan ulos soljesta, jolloin soljen metallipalat kilahtivat yhteen hänen pudottaessaan molemmat päät vapaina vasten vanhemman reisiä.
Yixing joutui laskemaan katseensa nolostuneena siitä, ettei kyennyt keräämään itseään ja kieltämään Sehunia. Alaspäin katsoessaan hän näki, kuinka Sehun avasi hänen farkkujensa napin ja veti vetoketjun alas. Aika, joka mahtui sen hetken ja seuraavan, jossa hänen housunsa oli jo vedetty hänen nilkkoihinsa, väliin, oli aivan liian lyhyt. Se, millä itseluottamuksella nuorempi painoi kätensä vasten hänen bokseriensa etukaistaletta ja sen takana entistä kovemmaksi jäykistävää penistään, hätkähdytti häntä. Siitä, kun häneen oli viimeksi koskettu siten, oli epäilemättä jo useita kuukausia, kenties jopa pari vuotta, eikä siis kestänyt kauaakaan, kun hänellä oli lähes täysi erektio.

Silloin Sehun veti hänen bokserinsakin lattianrajaan. Hän tunsi kuumotuksen kasvoillaan, kun tiesi, että räppäri katsoi hänen sukuelimiään. Nolostuneisuus ei kuitenkaan ehtinyt kestää kauaa, kun pidempi jo kiersi sormensa hänen elimensä ympärille alkaen hieroa sitä. Hiljainen hengähdys karkasi Yixingin huulilta.
”Entä, jos joku tulee?” hän kysyi varoen. Kuinka hän selittäisi tilanteen? Entä, jos muut harjoittelijat kertoisivat jollekin levy-yhtiön johtajista, ja hänet häädettäisiin asunnosta? Mistä hän löytäisi uuden asuinpaikan siten vain? Sehun tietysti selviäisi pelkällä varoituksella ollessaan levytysyhtiön kultapoika.
”Varmasti tuleekin. Sä, nimittäin”, tämä kiusasi häntä sanaleikillä. ”Ei, oikeasti. Ei kai sen luulisi sua haittaavan. Ainakin sä koit oikeudeksesi katsoa mun intiimejä hetkiäni Luhanin kanssa.”
”Anteeksi”, Yixing mutisi häveten sitä, ettei omistanut minkäänlaista selkärankaa uteliaisuutensa suhteen.
”Ei se haittaa. Mä unohdan koko jutun, kunhan olen ensin kostanut”, nuorempi naurahti hyvillään ja irrotti otteensa Yixingin peniksestä jättäen hänet siten hengittämään tuskastuneesti pakottavan tunteen takia. Hän kaipasi nautinnollista tunnetta takaisin heti.
”Tee se”, Sehun kehotti, ja virne löysi vihdoin tiensä hänen huulilleen.
Yixing ymmärsi sekunneissa, että oli ollut typerä päästäessään toisen leikkimään hänellä. Sen lisäksi, että hän todella tarvitsi kosketusta erektiolleen mitä pikimmiten, hänellä oli tunne, ettei Sehun päästäisi häntä helpolla, jos hän päättäisi häipyä, ennen kuin räppäri saisi kostonsa. Niinpä hän päätti miellyttää heitä molempia ja nosti kätensä seisokilleen. Hän tiedosti, että Sehun seisoi aivan hänen edessään, kädet jälleen rintakehälleen ristittyinä, ja katsoi häntä mielenkiinnolla, katsoi, kuinka hänen sormensa kulkivat vetojen mukana hänen varrellaan, kuinka hänen peukalonsa pyyhkäisi peniksen vaon yli.
Tuntui oudolta masturboida jonkun vain katsoessa. Siitä huolimatta se ei estänyt Yixingiä nauttimasta kosketuksesta – asunnossa, jossa oli koko ajan riski, että joku palaisi kotiin ja kuulisi tai näkisi, oli vaikea tyydyttää itseään. Hän antoi huokausten kuulua, joskin hän yritti pitää ne kuitenkin hiljaisina. Samoin hän antoi päänsä kallistua taakse ja takaraivonsa osua kevyesti ulko-ovea vasten.
Hän tiesi, ettei kestäisi kauaa sellaisessa tilanteessa, niin pitkän ajan jälkeen, siinä aivan Sehunin katseen alla. Hän ei edes jaksanut välittää siitä, että toinen saisi säälittävän kuvan hänen kestävyydestään, kun hän tulisi vain muutaman minuutin sisällä, joten hän ei vastustellut halua nopeuttaa vetoja, kun tunsi nykäykset erektiollaan. Vaimea voihkaisu pääsi ilmoille, kun hän kipusi hiljalleen nautintonsa huipulle ottamaan kaiken sen tuomista kuumista aalloista sisällään. Lopulta hän pystyi enää haukkomaan henkeään, kun hän tuli oman orgasminsa alistamaksi ja laukesi kädelleen ja valkealle paidalleen pitkinä noroina siemennestettä.

Vei hetken, ennen kuin Yixing sai itseään kerättyä sen verran, että pystyi jälleen laskemaan katseensa katosta kohdatakseen Sehunin katseen. Poika hymyili pienesti, jopa naurahti, eikä vanhempi voinut olla varma, naurattiko toista hänen säälittävyytensä vai jokin oma pieni ajatus, eikä hän kauaa ehtinyt asiaa aprikoidakaan, kun toinen jo tarttui hänen käteensä, vei sen huulilleen ja painoi sen sperman peittämälle etusormen sivulle suukon. Kieli liukui ulos suusta puhdistamaan tahriintuneet huulet, ja Yixing ehti jo jännittää, mihin tilanne seuraavaksi ajautui, ennen kuin hän tunsi pehmeän taputuksen vasten poskeaan.
”Kiltti Xingxing”, Sehun hymähti. Yixing katsoi Sehunia silmiin. Yksinäinen vesipisara juoksi pojan sileäihoista otsaa pitkin aina silmän vierestä huulille asti, ennen kuin hän veti kätensä vanhemman poskelta pyyhkiäkseen vesinoron pois. Opiskelijan katse oli kuitenkin ehtinyt jo kiinnittyä Sehunin huuliin kiitos kyseisen pisaran. Toisen huulet olivat pioninkukan terälehtien vaaleanpunaiset ja suupielet olivat edelleen kohonneina pieneen hymyyn.
Yixing ei tiennyt, mikä häneen meni, mutta hän nosti puhtaan kätensä nuoremman kasvojen korkeudelle, nappasi hellän otteen hänen leuastaan etusormellaan ja peukalollaan ja painoi hitaan suudelman hänen huulilleen. Suudelma ei ollut erityisen intohimoinen vaan lähinnä kokeileva kosketus. Siksi oli hankala sanoa, pitikö Sehun siitä, vai oliko hän vain jähmettynyt yllätyksestä. Vetäytyessään kauemman Yixing tarkkaili huolella nuoremman ilmeitä, ja kun hän näki, kuinka toinen painoi katseensa alas hämmentyneen näköisenä, pieni hymy kiipi hänen huulilleen ja hän antoi kätensä pudota jälleen vierelleen pojan leualta.
”Vaikka sä nyt saitkin kostosi, tai jotain... niin mä voisin anteeksi pyyntönä viedä sut kahville tai jotain”, hän lupasi toivoen, ettei nolaisi itseään kovin pahasti, jos olisikin lukenut tilanteen täysin väärin.
”Ei”, Sehun mutisi katse lattiassa pakoillen. Suhteellisen nopea vastaus sai Yixingin hätkähtämään pienesti ja laskemaan nyt myös oman katseensa. Ehkä hän todella oli lukenut tilannetta virheellisesti. Ehkä Sehun ei halunnut viettää aikaa hänen kanssaan enemmän kuin –
”Mieluummin teelle”, Sehun lisäsi hiljaisena mutta kohotti katseensa väläyttääkseen vanhemmalle vielä aivan pienen hymyn. ”Mä en juo kahvia.”
”Sovittu sitten”, Yixing naurahti hyväntahtoisesti. ”Hunhun.”